En ole tavarani, se vähä mitä maailmassa omistan. En ole ammattini, tittelini. En ole harrastukseni enkä edes ole ystäväni. En ole ajatukseni, tunteeni, tarpeeni, muistoni tai sydämeni syke.
Kaikki tuo katoaa, häviää aikojen saatossa. Mitä jää jäljelle, se mitä ajattelemme sieluksi, minuudeksi, ajatellaan juuri koostuvan ajatuksistamme, tunteistamme ja muistoistamme. Mutta kaikki nämä voivat tuhoutua ja jäljelle jää siten vain..
Kun ihmisestä riisutaan kirjaimellisesti kaikki tuo ylläoleva ja jätetään .. niin mitä..
Mitä me olemme? Kasa tcp/ip lankaa linnunradan kaukaisimman galaksin villapuserossa kylmänä talvi iltana. Mitä on ihmisyys, minuus tai sielu.
Kun minuus muuttuu, muistot katoavat, haalenevat ja mieli voi järkkyä - miten voisimme takertua muuhun kuin olemassaolomme ytimeen, tietoisuuteen itsestämme, ja päästää siitäkin lopulta irti. Olen tietoinen, ajattelen, hengitän, tunnen, kärsin ja
olen toisinaan onnellinen.
Olen kuin puun lehti, ilmassa leijuva tammen, jo kellastunut lehti. Minulla on aikani, päämääräni ja olen osa luonnon kiertokulkua tuhansien, miljoonien ja miljardien kaltaisteni joukossa. Kirjoitan paperille tarinan. Paperi, muste, kaikki siinä kellastuu ja katoaa vuosien saatossa olemattomiin.
Minusta tässä kaikessa on silti jotain äärettömän lohdullista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Joskus Minuus voi kadota tai muuttua matkan varrella, jopa muistot voivat muuttua toisiksi.. tarkentua tai sitten hämärtyä, muistaakin ihan jotain muuta, jota ennen totena muistona itselle tai muille selitti.
Mikä on oikea muisto? Muistotkin muuttuvat monikerroksisimmiksi, ehkä. Saavat enemmän syvyyttä ja merkityksiä, perspektiiviä?
Vai pysyykö muisto aina samana? Valokuvan lailla? Minuus muuttuu, ainakin minusta, vaikka jokin ydin säilyisikin. Miksei siis muistotkin..
Mennyt voi kadota jopa kokonaan ja kaikki on rakennettava uudestaan, sekä muistot - että minuus.
Viisaita ajatuksia sinulla, ystävä.
Haurasta... Ajattelin, että olet sydämesi. Kaikki se, miten olet rakastanut, se mitä olet tehnyt. Asiat, joita sydämeesi talletit maallisen matkasi aikana.
Ainakin kovasti toivon niin.
Rakkain terveisin
Kaukainen ystäväsi, joka odottaa sinua vierailullekin joskus
Toisinaan sitä vain miettii, miten haurasta kaikki on...
Mutta silti, ja ehkä juuri sen takia, niin ainutkertaista..
Lähetä kommentti