"Elämä on kuin kansituoli. Risteilyaluksella matkaajat avaavat nämä kangastuolit voidakseen istua auringossa. Jotkut ihmiset sijoittavat tuolinsa kohti laivan perää, jotta voivat nähdä missä ovat olleet, kun taas toiset asettavat tuolinsa keulaan päin. He haluavat nähdä minne ovat menossa.
Mihin suuntaan sinun kansituolisi katsoo elämän risteilyaluksella"
Löysin tuon vanhan, yli 15 vuotta sitten, pitämäni päiväkirjan välistä. Kirjoitus on kopioitu Tenavat sarjakuvasta, jossa Jaska Jokunen (ts Charlie Brown) pohtii elämää nojaten aitaa vasten.
Päiväkirjan ensimmäinen merkintä, jossa on päivämäärä, on 30.8.1989 ja se alkaa sanoilla "syyskuu lähestyy uhkaavasti". Päiväkirjaa on vaikea lukea saamatta suuta pieneen hymynpoikaseen, niin paljon mahtuu 14 kesäiseenkin muistoja. Se onkin ainoa päiväkirjamerkintä noilta lapsuus ja nuoruusvuosilta lukuun ottamatta 10 vuotiaana kirjoittamaani "raporttia " kolmen pojanviikarin seikkailua autiotaloon talvisessa ja lumisessa pikkukylässä jossain keski-hämeen perukalla. Edellä kuvatun päibäkirjan viimeinen säilynyt merkintä on muutamaa päivää myöhemmin, 6.9.1989 ja se päättyy jotenkin surumielisesti sanoihin... ja ne katsoi pihalle päin.. Tuo pieni, muutaman päivän vihkonen on konkreettinen todiste tuosta ajasta, muutamaa valokuvaa ja vielä haalistuneempaa muistoa lukuun ottamatta. On kuin joku toinen olisi elänyt tuon ajan. Ja onkin, enhän voi ollakaan sama ihminen kuin 18 vuotta sitten.
Muisteleminen tekee joskus mielen apeaksi. On kuin olisi menetättänyt jotain, mutta ei osaa sanoa, mitä se voisi olla. Ja samalla tietää, että on saavuttanut elämässään jo joitakin virstanpylväitä noiden vuosien jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti