Kävin tänään elokuvissa katsomassa raja 1918, joka kertoi erään raja-aseman perustamisesta Venäjän ja juuri itsenäistymässä olleen Suomen välille.
Ennen rajan perustamista ihmiset kulkivat joen yli ilman muodollisuuksia, kyläillen naapurissa, harjoittaen kauppaa, pitäen yllä ystävyys- ja rakkaussuhteita jne..
Elokuvan jälkeen aloin pohtia, miten me ihmiset rakennamme omia rajoja toistemme välille. Joskus jopa rajoja itseemme. Ehkä olisi viisasta tarkastella näitä rajoja, ja purkaa sellaiset rajat, joihin ei löydy perusteita..
Olen itse rakentanut rajan omaan itseeni. Rajan sinne, missä se sulkee minut niin helposti oman itseni sisään. Raja...toiset rajat eivät ole ehkä niin hyväksi, sillä on muitakin rajoja, toisin kuin elokuvassa ollut venäläinen majuri sanoo, kuin luokkaraja.
On kahden sydämen välinen raja, kahden ihmisen välinen ylittämätön polku, jota ei pitäisi olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olen Suomi24:n R-runopalstalta, Marin Frist.
Minäkin kävin katsomassa Rajan, ja pidin siitä kovasti. Osinhan se tietenkin on romantisoitu, mutta silti.
Rajat- tehtyjähän ne ovat. Ja valtaa käydään kätevästi rajoilla nykyäänkin.
Epätavallinen ystävyys, kuten Venäläisen ja Suomalaisen upseerin välillä, siihen vededttiin lopulta raja, väliin tuli kuolema.
Rakkaus, ei ole helppoa, jos joku "raja" erottaa, ikä, koko, näkö, kyllä luokkarajtakin ovat vielä olemassa, hiljaisemmin ehkä kuin aiemmin.
Tähän päivään sattuva elokuva.
ei ihminen ja ihmisten mieli ole paljonkaan muuttunut.
Kiitos, kun sain kirjoittaa sinulle.
T: Marin
Kiitos sanoistasi. Olen samaa mieltä, ettei ihmisten ajatukset ole niin paljon vielä muuttuneet, mutta uskon, että jonkinlainen muutos globalisaation myötä on käynnissä.
Aika näyttää, johtaako se rajojen sulkemiseen vai niiden murtamiseen, niin valtioiden kuin ihmistenkin kesken..
Kylla, luultavasti niin se on
Lähetä kommentti