Töölönlahti 6.8.2008 atomipommien uhrien muistotilaisuus

Aikaa vierähtää...

Laitoinpa sitä minäkin treffi-ilmoituksen erääseen kohtuullisen suureen portaaliin.
Toiveikkaana siitä, että löytäisi - sielunkumppanin, elämäntoverin. Voisi jakaa jonkun kanssa asiat -mutta mietin, myös, miten voi jakaa yksinäisyyden, josta kumpuaa kaikki sanat - kaikki yksinäiset lauseet ja merkitykset, varjot omaan elämään, joka kuitenkin on jotain ainutkertaista.

Minulla on suunnitelmia juhannukseksi - jos aurinko paistaa ja on kaunis juhannus, minut voi löytää suurkaupungin sykkeestä, kenties tanssilavan luota ihmettelemästä, tapailemasta askeleitani musiikin tahtiin. Tuntuisi hyvältä - tanssiminen. Vaikka sitä ei osaisikaan.

Toivon kaikille hyvää tulevaa juhannusta ja kesää!

Helmikuu

Mihin katosivat helmikuun paukkupakkaset, lumiset nietokset ja kengän alla narskuva lumi? Muutama päivä sitten oli Helsingin kauppatorilla maan ystävien mielenosoitus ilmastonmuutosta vastaan, jäin siihen pysähtyneenä, omaan hajamieliseen tapaani, pohtimaan onko ilmasto muuttumassa ihmisen toiminnan tuloksena vai onko takana luonnon suurempi kiertokulku..

Kirjoittamiskurssit alkoivat tammikuussa, ja olen paria poikkeusta lukuun ottamatta ollut paikalla, ryhmä on nyt isompi, mutta jotenkin olen kirjoittamisen suhteen aivan lukossa. En oikeasti meinaa jaksaa. Voin kirjoittaa ehkä runon, aloitan pientä tarinaa mutta se jää jotenkin kesken.

Ensi yönä on punainen kuu, ehkä se inspiroi minua.

Koska olet viimeksi kirjoittamut kirjeen?

Näin sähköpostin aikaan, koneiden ja laitteiden vyöryvänä aikakautena, pohdin ajan kulkua ja sitä muutosta, mikä on juuri nyt käynnissä. Miten vanhat kirjeet ja kortit vähenevät, miten ainutkertaisuus häviää..

Muistan kun nuorena kirjoitin kirjeitä. Muistatteko? Kirjeen saaminen kesti noin viikon ja vastaaminen toisen mokoman, se odotus, kärsivällisyys rakkaus johonkin käsinkosketeltavaan, johonkin joku on uhrannut aikaansa ja vaivaansa ja joka voi säilyä vuosikymmeniä..

Sähköpostista puuttuu se persoonallinen ote, vaikka onhan sitäkin mukava saada.

Vastauksena otsikon kysymykseen, olisiko 2001 kun viimeksi kirjoitin. =(

Raja

Kävin tänään elokuvissa katsomassa raja 1918, joka kertoi erään raja-aseman perustamisesta Venäjän ja juuri itsenäistymässä olleen Suomen välille.
Ennen rajan perustamista ihmiset kulkivat joen yli ilman muodollisuuksia, kyläillen naapurissa, harjoittaen kauppaa, pitäen yllä ystävyys- ja rakkaussuhteita jne..

Elokuvan jälkeen aloin pohtia, miten me ihmiset rakennamme omia rajoja toistemme välille. Joskus jopa rajoja itseemme. Ehkä olisi viisasta tarkastella näitä rajoja, ja purkaa sellaiset rajat, joihin ei löydy perusteita..

Olen itse rakentanut rajan omaan itseeni. Rajan sinne, missä se sulkee minut niin helposti oman itseni sisään. Raja...toiset rajat eivät ole ehkä niin hyväksi, sillä on muitakin rajoja, toisin kuin elokuvassa ollut venäläinen majuri sanoo, kuin luokkaraja.
On kahden sydämen välinen raja, kahden ihmisen välinen ylittämätön polku, jota ei pitäisi olla.