Pimeän polut ovat arvaamattomia, sen tiet ovat kullattuja vuorenhuippuja siellä missä niitä ei pitäisi olla, majakoita eksyneille, joiden sieluparat syövät mädäntyneitä hedelmiä kuoleman puusta. Näin kuluu ihmiselämän yksi 10 minuuttinen, aika kuluu vääjäämättä eteenpäin, maisemat vilahtavat, vuodet silmien ohi kiitävät kuin tiaset keväthangella. En ole saanut aikaiseksi mitään, nytkin pitäisi kirjoittaa jotain.
Sanani on jossain, mieleni...en tiedä missä on tai mihin kadonneet sanat menevät kuin niiden aika ei ole. Näin tänään tv:stä ensimmäisen joulumainoksen. Pidän joulusta, lumesta, jopa joulumusiikista tietyssä määrin. Joulu on viattomuuden aikaa. Tuhannet valot säihkyvät, kaupunki on majakka pimeydessä, ikkunoissa loistaa toivo.
Pitäisi kirjoittaa sitä kirjaa. Ja muutakin, mutta sanat pakenevat minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Talvi tosiaan on tulossa
Sanat pakenevat,
tuuli repii
mielen paljaaksi
Kaikki lehdet miltei maassa
Kirjoita sanoja silloin,
kun on niiden vuoro
Lähetä kommentti