Vuosoi elämästäni. Olen väsynyt, väsyneempi kuin olen antanut itseni ymmärtää. En tarkoita sellaista väsymystä, joka menee ohi hyvillä yöunilla, tämä on sellaista väsymystä, jotain josta pitäis pyristellä irti, löytää jokin suunta, löytää taas sille elämän joelle, johon virtaus tuntuu soivan kutsuvana, viettelevänä.
Nyt vain olen. En edes kirjoita, tai kun kirjoitan, saan aikaiseksi vain varjoja itsestäni. Pelottaa. Ei ole aina ollut tällaista, voisi ajatella että kaikki elämässäni on nyt hyvin.
Vuosi elämästäni. Päätin tänään nousta, jaksaa ja taistella.
Annoin varjojen kerran tulla. Nyt niiden on väistyttävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti